Rähinät alkoi sitten taas yöllä. Kun on paikan päällä itse niin riidat saa kyllä soviteltua, mutta jatkuva stressihän se on meille kaikille. Aamulla oli taas leikkimielistä nujakkaa, joka meinasi muuttua totiseksi.

Tosiaan ennen leikkauttamista ei ollut minkäänlaista ongelmaa, vaan oltiin maailman parhaat kaverit. Eikä ongelmia tullut edes leikkauttamisen jälkeen heti vaan se alkoi pari viikkoa sen jälkeen. Tosin ei tämä tässä olisi mihinkään osallistunut, otti sen verran henkisesti raskaasti tämän oloasun pitämisen, se ei suostunut edes kävelemään sen kanssa. Eikä syömään, juomaan tai käymään laatikolla, kaikki piti tehdä puolesta. Mutta mukavampi tämä silti on kuin se eläinlääkärissä laitettava kinkkupuku (verkkotuubi), johon jää hampaat kiinni ja jossa on tosi kireät jalkareiät jos aikoo pitää sitä niin, että puvusta on mitään hyötyä.

Tötteröä en suostu eläimelle päähän laittamaan, jos ei ole ihan pakko. Aikoinaan yhdellä kissalla oli kipulaastari, sillä oli pakko pitää töttteröä, ettei vahingossakaan pääsisi nuoleskelemaan.

Toi elukka ei kyllä näytä yhteen itseltään tuossa kuvassa.